Sovin työkaverin opetuskiireiden takia arvioivani opiskelijan ammattiosaamisen näytön, jonka hän suorittaa työssäoppimisjaksolla. En ole jakson ohjaava opettaja, enkä ole tämän opiskelijan työssäoppimista ohjannut aikaisemminkaan, enkä edes käynyt ko. työpaikalla aikaisemmin.
No ohikulkiessani sitten poikkesin tälle työpaikalle opiskelijaa moikkaamaan, ajatuksenani sopia näyttötehtävä ja arviontikeskustelun ajankohta. Opiskelija tulikin iltavuoroon, eikä ollut vielä paikalla. Puljun pomon kanssa sitten rupalteltiin tovi ja kuuntelin kehut joka laidalta tästä opiskelijasta. Ei pumppaamallakaan irronnut mitään moitittavaa. Eikä siinä sitten auttanut kuin kuunnella ylistystä ja opiskelijalle suunniteltujen vastuullisten projektien kuvausta.
Tässä vaiheessa jo tiesin millaista näytön arviointi tulisi olemaan: kaikki viitosta, ei moitteita ja juuri äsken puhutut asiat kerrattaisiin uudelleen. Ja kaikki vilkuilisivat kelloa miettien mitä kaikkea parempaa tekemistä olisi.
Sattuipa opiskelija tulemaankin samalla hetkellä paikalle ja ehdotin kaikille maalaisjärkeen perustuvaa järjestelyä, jossa koko jakso katsotaan jatkuvana näyttönä. Minä teen näytön arviointilomakkeen valmiiksi ja tuon allekirjoitettavaksi (jos minulla olisi ollut avoimia lomakkeita matkassa, olisin tehnyt arvioinnit samantien). Ja juuri äsken käyty yhteinen keskustelumme saa toimia arviointikeskusteluna. Ja suoritus on kaikilta osin kiitettävä.
Ehdotukseni otettiin vastaan lämpimästi ja ilman kyseenalaistamista.
Kyllä mietitytti – ja mietityttää vähän edelleen – voiko näin tehdä, mutta en keksi mitään syytä miksi ei voisi? Ja kyllähän tässä minusta oppilaitos saa pisteet joustavuudesta.
18.05.2009 klo 18:17
Siis niin järkevästi ja loogosesti ajateltu ehdotus, että sanottava on: Hiulihei!